Metalliset suojaverkot: vankka valinta
Rinnesuunnittelussa yleisesti käytetty metalliverkko sisältää galvanoitua metalliverkkoa ja teräsvaijeriverkkoa. Galvanoidussa teräsverkossa on tyypillisesti langan halkaisija 2–4 mm ja verkkoaukko 50–150 mm, joten se soveltuu kohtalaisen kaltevuuden omaavien rinteiden geotekniseen vahvistamiseen. Teräsvaijeriverkko on kudottu 3–8 mm teräskaapeleista; jonka vetolujuus vaihtelee 10-50 kN, se on erittäin tehokas kaappaamaan putoavia kiviä. Rakentamisen aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että metalliverkon ja ankkuripulttien välinen yhteys on luotettava; Mukana olevan ruiskubetonikerroksen suositeltu paksuus on 80–120 mm.
Synteettisestä materiaalista tehdyt verkot: Kevyt ratkaisu
Vahva-polyesterikuituverkko painaa vain viidenneksen-metalliverkosta, ja sillä on vahva korroosionkestävyys, joten se sopii erinomaisesti käytettäväksi kosteissa ympäristöissä. Kolmiulotteinen geomattointi edistää kasvillisuuden kasvua ja luo näin ekologisen suojakerroksen. Lasikuituverkko, kun sitä käytetään ruiskubetonin kanssa, auttaa estämään pinnan halkeilua. Näitä materiaaleja valittaessa on otettava huomioon tärkeimmät parametrit, kuten UV-kestävyys ja murtovenymä.
III. Ratkaisut erikoisskenaarioihin
Jyrkillä, kivisillä rinteillä suositellaan aktiivista suojaverkkojärjestelmää yhdistettynä syvään{0}}ankkurointiin. Maaperän rinteille biaksiaaliset georistikkoverkot ovat suositeltavin valinta edellyttäen, että niiden solmulujuus ylittää 1 kN. Väliaikaisiin suunnitteluprojekteihin kierrätettävä polypropeeniverkko (PP) tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon, joka ei ainoastaan vähennä kustannuksia, vaan myös täyttää ympäristönsuojelustandardit. Riippumatta valitusta materiaalityypistä, verkon ja kaltevan alustan välinen kosketus- ja tartuntaaste määrää suoraan suojajärjestelmän lopullisen tehokkuuden.